Ensimmäisen mäyräkoirani Oivan hain vuonna 2003 Imatralta Zingaresen kennelistä.  Hieman epäillen lupasin koiraa joskus käyttää näyttelyssä - niistä asioista kun minulla oli yksi ainoa kokemus joskus 1970-luvulta, jolloin kävin ihmettelmässä moista touhua Raahelan salissa.

Enpä tiennyt, että on olemassa ötökkä nimeltään näyttelykärpänen - sen pureman  nimittäin sain Turussa eikä sen aiheuttama tauti ole tähän päivään asti
osoittanut laantumisen merkkejä !

Kirjainyhdistelmä MEJÄ ja MÄAJ olivat aiemmin myös tuntemattomia käsitteitä, mutta nyt ovat tulleet tutuiksi nekin - ja mielenkiintoisia ja mukavia koemuotoja ovat molemmat. Tutuksi ovat  tulleet myös ihan oikeat metsästysretket ja jäljestykset koirien kanssa. Ovat ne vaan uskomattomia nuuskuneniä !

Tällä hetkellä Euran Savikolla majailee kaikkiaan kuusi pitkäkarvaista mäyräkoiraa Oiva, Samppa, Hilma, Tiltu (Oivan tytär), Kössi (Hilman poika) ja Usva.
Kaikki omia persooniaan ja rakkaita perheenjäseniä.

"Voisiko koira enää kauniimpi olla !" huudahti taannoin muuan metsämies minulle koiraani ihaillen. Mäyräkoira on kaunis ja viehättävä - eikä kauniimpaa lie !